Tärkein osa Latvian retkestä on vielä käsittelemättä. Ruoka- ja juomatarjoilut! Tämä puute korjattakoon pikaisesti. Itsehän matkustan lähinnä syödäkseni. Kulttuuria ja nähtävyyksiä muka katsomaan, pliip plaap.
Suomalaisuudessa on se mukava piirre, että melkein missä tahansa muualla saa ulkona syödessä leikkiä miljonääriä – tai noh, tuhatnääriä nyt kuitenkin. Kerettiinkin pitkän viikonlopun aikana syömään fiinisti oikein kahteen kertaan, joista toinen voidaan laskea lähes virallisesti ilmaiseksi. Ostettiin lomamme Travelbirdin kautta, ja pakettiin kuului pullollinen hienointa(?) latvialaista(?) shampanjaa (shampanskajaa?) sekä kolmen ruokalajin illallinen hotellin, City Hotel Teater Rigan ravintolassa. Oli erinomaisen hyvät murkinat, maa-artisokkakeittoa, haukiterriiniä ja liian soma puolipallon muotoinen juustokakku, tuttuun tyyliin unohdin ne toki dokumentoida. Käyttäkää mielikuvitustanne tai jotain.
Toinen valkoisten pöytäliinojen kattaus maksettiin jo ihan rahallakin, hotellin lähellä vähän keskustasta syrjässä kartan mukaan hipsterialueella sijaitsevassa International SV:ssä. Napsittiin viisi kalaisaa pikkuannosta houkutustentäytteiseltä listalta ja jaettiin ne: kevyesti savustettua lohta ja salaattia, tiikerirapuja ja mangoa, kolmea kalatartaria (suloisella viiriäisenmunalla!), blinejä ja kepeästi uppopaistettuja tonnikala-lohi-rapurullia. En kehdannut ihan nuolla lautasta, mutta ei tuo kaukana ollut. Hyviä olivat, mokomat.
Kansainväliseltä ruokakeitaalta hotellille palaillessa satuttiin kompastumaan varsin kivaan Labietis-pienpanimoon (ei tuohon oikeasti ihan vahingossa olisi kompastunut, olivat mokomat jopa vähän piilossa muurin takana). Valikoimaan oli mukava tutustua, kun sisustus oli kohdillaan ja samalla sai tarkkailla panimon puolta ikkunoista. Kuvittelisin, että tuolla on kesällä ihan viihtyisää viettää iltaa pihallakin.
Tutustuttiin toiseenkin paikalliseen nautintoaineeseen, joka nurkalla tuputettuun Black Balsamiin. Turistikartta sanoi, että joka sitä ei ole maistanut, ei ole käynyt Riikassa, ja mikäpä minä olen turistikartan ukaaseja kyseenalaistamaan. Pelattiin varman päälle ja valittiin siemailurysäksi Black Magic Bar, jossa pyörähti tämän turistikaksikon lisäksi useampikin ohjattu matkailijalauma atmosfääriä ihailemassa. Kohtuullisen kipakkaa tärpättiä tuo itse liemi oli, mutta suuresti arvostan sitä, millä huolellisuudella ja yksityiskohtiin paneutumisella riikalaiset nämä paikat rakentelevat. Tuollakin oli valittu tiukka teema – barokkia ja alkemiaa – ja viety se niin pitkälle kuin ikinä iljetään. WC:n vihreänkrumeluureja pariovia ja käsienkuivaustohottimien kalkkimaalausta myöten.
Hieman toisenlaisiakin tyylisuuntia testailimme, Bar Chomskyn dyykkausestetiikkaa niille, jotka lämpeävät sohvanrisoista ja lohkeilevasta maalista – itsehän toki lämpeän – ja Bufete Gaujan neuvostoretroa tunnelmaa niille, jotka pitävät taideopiskelijan täyteisistä 60-luvun olohuoneista. Itsehän pidän kyllä.
Tässä kaikki tällä erää, toivottavasti matkaraporttini viihdytti. Loppuun ystävän neuvo: Jos haluat riikalaiselle piknikillesi raikasta ananansmehua, lue etiketti kahdesti. Tai edes kerran. Katso edes kuva. Muuten maailma saattaa tehdä kepposen ja myydä pahaa-aavistamattomalle piknikoijalle hapankaalimehua. Se vasta on vekkulia ainetta se.
An essential part is still missing from my Rigan travel journal. Food and beverages! This issue must be addressed immediately. After all, I mostly travel just to eat. Culture and sightseeing, whatevs.
A definitive plus side to living in Finland is that eating out abroad feels practically free. All of a sudden I’m a millionaire! Well, a thousandaire anyway. We did some semi-fine dining not once, but twice during a long weekend, and one of those meals was actually literally free, in a way. We booked our trip via Travelbird, and the travel package included a bottle of the finest(?) Latvian(?) champagne (shampanskaja?), and a three-course meal at the restaurant of City Hotel Teater Riga, our hotel. Jerusalem artichoke soup, pike terrine and for dessert, the cutest little cheesecake shaped as a hemisphere. A+ serving, though I did forget to document those, as usual. Feel free to use your imagination.
We did actually pay for the second quality meal, this one was served in the “hipster district”, as our tourist map described it, near our hotel at International SV. The menu was quite full of nice things, and from those we chose five little fish courses to share: lightly smoked salmon with mixed salad, tiger prawns with mango, three different fish tartars (with a tiny quail egg, awww…), blinis, and lightly deep-fried tuna-salmon-prawn-rolls. I managed to behave myself and leave the plates un-licked, but it was a close call.
From the international food-haven we managed to stumble upon a nice craft brewery, Labietis. Not an easy thing to stumble upon, since it was quite well hidden behind a brick wall. Great decor, a view to the actual brewery and plenty of nice beer to sample.
The unavoidable, infamous Latvian liquor Black Balsam was, according to our tourist map, the supreme authority, a must: “If you haven’t tasted Black Balsam, you haven’t been to Riga.” Surely we couldn’t let that happen, and just to play it safe, we chose the most touristic location, the Black Magic Bar, as our go-to Balsam destination. I don’t know if I’d call the drink in question a delicacy, but I do appreciate the Rigans’ eye for detail when it comes to theme and decor. Baroque and alchemy were the keywords, even down to the green, embellished double doors leading to the bathroom – not to mention the hand dryers, which were also given an antique finish with some lime paint.
We tested a few more genres, the dumpster-diving-aesthetics of Bar Chomsky for those keen on run-down sofas and chipped paint – yes, please –, and the Soviet style retro feel of Bufete Gauja for those, who feel right at home in a 1960s living room filled with art students. I personally am always a fan of those.
I guess that was all this time, hope you enjoyed my travel report. A friendly advice to tie it off: If you’re going on a Rigan picnic and would like to bring with you a bottle of sweet, refreshing pineapple juice, you might want to check the label. You never know when life is going to give you sauerkraut juice instead. The taste will haunt me in my dreams.
saara sihvonen 