Muistatteko sen sadun, jossa hiiri ompelee kissalle takkia ja kangaspala senkun pienenee ja pienenee? No, tämä on vähän niinkuin toisinto siitä.
Tai ei oikeastaan tämä nimenomainen projekti, mutta tämän viimevuotinen edeltäjä kylläkin. Hiiriräätälin moderni versio sai alkunsa, kun vaatekaapista ja -kaupoista puuttuivat shortsit, joissa kehtaisi poistua kotoaan. Oli siis otettava lusikka kauniiseen käteen ja surautettava sellaiset itse. Eurokankaan palakankaiden joukosta kaivelin erinomaisesti arkikäyttöön sopivan, kultakuvioisen verhoilukankaan, ja sopivan kaavan etsimiseen saati sellaisen protoamiseen ei sitten enää malttia riittänytkään. Fiksumpi olisi ehkä osannut aavistella pieniä mutkia tulevassa matkassa jo tässä vaiheessa.
Sutaisin jonkinlaisen kaavan kasaan, leikkelin ja ompelin ja…aivan liian suuret. Höyläsin palaset pois sivuilta ja…liian pienet. Onneksi ymmärsin tässä vaiheessa jättää vyötärökaistaleet toistaiseksi koskematta, ja keskityin silpomaan vain lahkeita. Ne leikkasin siis kahtia ja vaihdoin toiset puolikkaat vähän suuremmiksi, jonka lopputuloksena ne…olivat edelleen pienet. Tässä vaiheessa alkoi munkin ikioptimistinen ompelijaminäni hiljalleen epäillä, että shortsit saattavat jäädä tälläkin kertaa saamatta, kun kultakangas hupeni hupenemistaan. Viimeisistä silpuista sain koottua lahkeisiin vielä yhdet täydennyssuikaleet, jotka vapisevin kätösin kiinnitin tähän Frankensteinin ompelukseen ja…koko oli täydellinen! Eeppinen voitto! Olkoonkin, että aiotun 8 palan sijaan tuo muotiluomus koostuikin kuudestatoista. Haute couture.
Sääli vain, että tuo löytyöpalakorin kultalankaihme ei todellakaan ollut ihan vaatetuskäyttöön tarkoitettua, vaan nukkaantui yhdessä kesässä pilalle. Oli siis aika henkisesti aseistautua kohtaamaan uudelleen tuo lohikäärmeistä kauhein, kesäpöksyt.
Ensimmäinen askel: Teurasta edellinen lohikäärme ja tee siitä kaavat.
Toinen askel: Valitse asiaankuuluva asearsenaali. Eurokankaan pala-asevarasto on edelleen ihan hyvä, kunhan pysyttelee turvallisella etäisyydellä niistä kultaisista tilkuista ja valitsee jotain muuta. Kuten vaikka italialaista, kepeää pukuvillaa, mmm. Voitontahtoisena yritin jopa parhaani mukaan esikäsitellä tuon, kuten viisaammat neuvovat. Diary of a Sewing Fanaticin Carolyniltä nappasin höyrytysohjeen, jota tunnontarkasti noudatin.
Kolmas askel: Etene itsevarmasti, mutta harkiten ja syötä sille pedolle neulatyynyllinen terästä. Mopsi kiipesi tietenkin syliin auttamaan taistelussa.
Neljäs askel: Ihastele kättesi työtä ja pue se lohikäärmeentalja ylpeänä päällesi. Vaikka ulkona olisi +14°C ja vettä tulisi vaakasuoraan oikealta ja vasemmalta. Olet sen ansainnut.
Remember that fairy tale about a mouse making a coat for a cat, and the fabric just keeps getting smaller and smaller? Well, this project was kind of like that.
Well, not exactly this project, but the prologue for this – a pair of shorts I made last year. I was in need of some shorts and the stores were of no help, so I decided to make a pair myself. From the leftover piles in the local fabric store I dug out something that seemed like a perfect choice for everyday wear. A piece of golden home decor fabric. Picking an actual pattern, let alone testing it out with a toile seemed like too much of a chore. A smarter seamstress might have seen some trouble on the horizon.
I drafted a hasty excuse of a pattern, cut out the pieces, sew them together and and…they were huge. So I trimmed some of from the sides and…they were too small. Luckily I was just about clever enough not to touch the waistband at this point and only focused on butchering the leg pieces. Those I cut in half and changed the other halves to wider ones, after which they were…still too tight. At this point even my ever-optimistic seamstress self was beginning to kiss the shorts goodbye, as the golden fabric was fast disappearing. I managed to scrape two more strips for the fabric scraps, and with trebling hands sew those to the Frankenstein’s craft project, and…they were perfect! Epic victory! Who cares, that instead of the planned 8 pieces my creation consisted of 16. Haute couture.
Unfortunately the golden treasure from the leftover piles wasn’t exactly meant for clothing, and was pilling like mad by the end of the summer. So this year it was time to mentally arm myself and once again face that most terrifying of dragons, a pair of shorts. Here’s how:
Step one: Slay the previous dragon and make a pattern out of it.
Step two: Choose the right weaponry. The leftover piles are still fine, as long as you stay well clear from anything shiny that’s meant for a throw cushion. Maybe some delicious Italian lightweight wool instead. Desperate for a victory I even tried my best to pre-treat the fabric for a change, with some advice from the Diary of a Sewing Fanatic.
Step three: Move with caution, but bravely, and feed the beast a needlepoint pillow full of steel. Of course the pug also climbed on my lap for some extra support.
Step four: Admire your awesome work and wear that dragon skin with pride. Even if it’s just above freezing and raining cats, dogs, and everything in between. You’ve earned it.
saara sihvonen 
[…] Shortsiprojektista jäi tähteeksi kutkuttavan kokoinen palanen pukuvillaa. Liian pieni mihinkään kovin monimutkaiseen, mutta ehdottomasti tarpeeksi suuri…johonkin. Kartoitin hieman mahdollisuuksiani, ja kimonotyylinen takki hukkaprosentilla 0 näytti olevan juuri ja juuri ulottuvillani. […]
LikeLike