Yhteiselo klorofylliä tuottavien ystävieni kanssa on tänä kesänä ollut yhtä vuoristorataa. Toiset kasvaa rehottavat ja toiset – eivät mitään. Oon ylipäänsä puutarhurina pitemminkin loputtoman innokas kuin taitava, joten aina tämä vähän lottoamiseksi menee.
Toistaiseksi tämä touhuilu on tosiaan rajoittunut parvekealueelle, ja nuo muutamat betonineliöt on otettu tiukkaan hyötykäyttöön. Loputtoman ahnaana otuksena ja vanhan kotitarveviljelijäsuvun edustajana tykkään luonnollisestikin enemmän kaikenlaisen syötävän kasvattamisesta, mutta muutama kukkiva koristuskin aina joukkoon mahtuu. Tänä vuonna hassasin vallan terassihortensiaankin, jonka kameleonttimaisia värinvaihdoksia onkin ollut mukava seurailla. Loppukesää odottelee siemenestä kylvetty kosmoskukka. Saattoi olla asterikin. Pussin heitin pois ja onnellisesti unohdin, kumpaa luvassa pitikään olla.
Kolmatta vuotta parvekelaatikossa rehottavat myös pelargonit, jotka pääsevät talveksi anoppilaan eläteiksi. Näyttävät viihtyvän varsin hyvin, ja kesäksi ostan niille yleensä laatikkohyyryläisiksi jotkin roikkuvat koristukset. Tänä vuonna kokeilussa on lankaköynnös, joka varsin soma niiden seurana onkin.
Toinen vakiasukas on Biolanin kasvatussäkki. Yritän joka vuosi saada muutaman tomaatin aikaiseksi, ja tuo helpottaa sen tavoitteen saavuttamista huomattavasti. Silti meinasi tänä vuonna mennä täpärälle, kun lannoitin vielä istutusruukuissa olevat, siemisestä kasvatetut taimet tärviölle ja viimeistelin tuhon siirtämällä rääpäleet liian nopeasti liian kylmään ulkoilmaan. Hätäpäissäni kylvin muutaman avomaankurkun katovuotta paikkaamaan, ja Pirkkalan Kukkaristahan noita tomaatintaimiakin saa… Lopputuloksena kasvusäkin asujaimisto koostuu tänä vuonna yhdestä kirsikkatomaatista, yhdestä perustomaatista (näiden tarkempaa lajiketta en osaa sanoa) ja yhdestä avomaankurkusta sekä kastelureikiin koristustarkoituksiin istutetuista murateista.
Ja sitten on vielä pari parvekelaatikollista salaattitarpeita, siis pinaattia, lehtisalaattia ja uutta tuttavuutta, japaninkaalia eli mizunaa. Sepäs on vekkulia ja maukasta, sekä varsin koristeellista. Saatanpa koittaa tuota toistekin. Yrttipuolen valikoima on tällä kertaa varsin laiha, vain perunankeittovettä varten kasvatettu tilli ja viime vuodelta kasvilampun alla sinnitellyt mäkimeirami. Viime vuonna hullaantunutta rakuunaa ja minttua löytyy vieläkin pakkasesta ja kuivattuna ihan riittämiin.
Puutarhuritoverini kasvattaa chilejä, joita tänä vuonna elelee meillä kolmea eri lajiketta ja reilut kymmenen yksilöä. Amppelichilit ovat jo tehneet ensimmäiset hedelmänsä kypsymään, mutta Hot lemoneita ja ah-niin-tieteellisesti-nimetty “Hauska pyöreä chili” vasta alkoivat kukkia.
Ja sitten ne ruojat, petturit ja elämäänsä väsyneet: Aitoelämänlangasta, joka lupaavasti aloitti parinkymmenen reippaan taimen voimin, selvisi kunnon kesän puolelle vain yksi pieni laiheliini. Rukolaa kylvin koko pussin, josta edes itämään suostui…yksi taimi. Äidiltä pistokkaana saatu koristenokkonen ei suostu kasvamaan eikä kuolemaan. Ne tomaatit vastoinkäymisineen käsiteltiin jo. Ja basilika, basilika, se mokoma. Rakkautta ja huolenpitoa sen taimet on kyllä saanut vaikka kuinka ja paljon, ja galleriasta löytyy lopputulos. Yksi. Ainoa. Pieni. Surkimus.
Huoh. Mutta viisas ja zen-henkinen puutarhurimme ottaa kupillisen kahvia ja tyytyy ihailemaan niitä, jotka näistä koittelemuksista kukoistavina ovat selvinneet.
Co-habitation with my chlorophyll-producing friends has been a real roller coaster ride this summer. Some are all lush and plump and some – not so much. As far as gardening goes, I’m definitely more enthusiastic than skilled, so it all does tend to be a bit of a lottery.
So far I’ve been confined to a balcony, and that small batch of concrete has been put to some heavy use. As an endlessly greedy creature and an offspring of an old subsistence farming family I naturally like to grow stuff I can actually eat, but there’s always room for a few flowering beauties. This year I even splurged on a potted patio hydrangea, and that colour-changing chameleon been quite fun to watch. There is also a pot full of cosmos flowers planted from seed, waiting for the blooming season in August. Might also have been asters. I threw out the empty package and gleefully forgot what it is that I am growing.
For the third year in a row, there are some pelargonium, which spend the winters lodging in the countryside in a cool storage. They do seem to enjoy it, and for the summer I usually buy them something green and hanging to go with them. This year I tried maidenhair vine, and it looks quite cute.
Another yearly visitor is a planting bag, already containing all the soil and nutrients. I always try to produce a tomato or two, and that does make the goal quite a lot more obtainable. And still I almost managed to crash and burn gardening-wise this time, first by overfeeding the tomato seedlings, and then by moving them outdoors too early for the final blow. I planted some pickling cucumber to patch up some of the damage, and there are of course plenty of tomato plants in the garden shops… So now the bag is habitated by one cherry tomato plant, one regular one (no further knowledge, which varieties) and one pickling cucumber plus some ivy, just for decorative purposes.
And then there are a few planters with spinach, lettuce, and japanese cabbage, mizuna, a new acquaintance for me. And a nice one for that, both tasty and pretty! The selection of herbs is a bit scarce this time, just dill for new potatoes, and some oregano which I managed to keep alive through the winter with some help from a plant light. The tarragon and mint went all jungle last year, so I still ave plenty of those left, dried and in the freezer.
My gardening comrade is a chilli grower, so there’s three varieties of those, and a ten or so plants. The hanging variety already has some tiny peppers growing, but the Hot lemons and the ever-so-scientifically-named “Funny Round Chilli” have only just started to bloom.
And then the traitors, no-goods and those weary of life: The purple morning glory, which started so promisingly with more then a dozen happy-looking seedlings, now has only one skinny little thing left. I planted a whole bag of rocket, and got…one seedling. Mom donated a cutting from a decorative nettle, which now will neither grow nor die. We’ve already covered the tomato story. And the basil, basil, basil, that jerk. I’ve given it more than a fair share of TLC, and what I’ve got can be seen in one of the pictures. One. Tiny. Measly. Wimp.
Sight. But our wise, zen-inspired gardener will have a cup of coffee and admire the brave green things that did survive the rough ride of my gardening skills.
saara sihvonen 