Viime aikoina on ollut varsin vilkasta liikennettä joka suuntaan. Ehkä uuden, uljaan blogitaipaleen kunniaksi, että riittäisi raportoitavaa?
Joka tapauksessa, aletaanpa siis kronologisesti purkaa mistä tää hulina on koostunut. Tein pienen Helsingin-retken siskon luokse, Kiasman ilmaispäivän ja kaverin ruokatarjoilun houkuttelemana, ja sepäs kannatti. Tarjontaahan oli nykytaidehöperölle vaikka kuinka ja paljon – Robert Mapplethorpelta osasin tietty hyvää odottaakin, mutta sivuosan esittäjinä olleet Elementit-, Face to Face- ja Ismo Kajander-näyttelyt onnistuivat kyllä yllättämään ihan hyvää-aavistamattoman museovieraan. Erityisen kivoja olivat Elementtien Mariele Neudeckerin hypnoottiset sumuvuorikuutiot (näistä ymmärsin napata muutaman otoksenkin) ja Maaria Wirkkalan hupaisa, huojuva kultalattiahuone, ja Ismo Kajander nauratti kyllä. Kuvataiteelliset puujalkavitsit on aina plussaa…
Ehdottomasti hintansa väärti oli siis tuo visiitti. Olkoonkin, ettei hintaa tässä tapauksessa oikeastaan ollut.
Mutta Kiasman museokauppa mahtavine, liian kalliine taidekirjoinesi! Mitä oot mennyt tekemään! Tapanani on ollut käydä siellä säännöllisen epäsäännöllisesti hypistelemässä sitä ihanaa kirjavalikoimaa ja harjoittamassa tahdonvoimaa, mutta nyt ne kaikki ihanuudet oli häädetty design-sälän tieltä pois. Tai tuhmaa tietty sanoa säläksi kovin sievää ja muuten houkuttelevaa esineistöä, mutta ne kirjat… Noh, onneksi auringonpaiste ja seuraavan päivän raparperi-brita hiljensivät isomman “silloin kuin minä olin nuori”-mutinan.
It’s been a surprisingly busy and varied July for me. Maybe in order to fill my brand new blog?
Anyway, let’s start and report some of the recent stuff in an orderly fashion. First I made a little trip to Helsinki to visit my sister, lured in by a admission free day at the museum of modern art Kiasma and by a promise of cake and food by a friend. For a modern art geek it was a money well spent (saved!) in Kiasma, with Robert Mapplethorpe a sure hit, and some pleasant surprises in the other exhibitions Elements, Face to Face and Ismo Kajander. I especially loved the hypnotic misty mountain cubes by Mariele Neubacker and Maaria Wirkkala’s room with a wobbly golden floor. And Ismo Kajander did make me laugh with some appropriately awkward artsy puns.
So two thumbs up for that excursion, even though they had destroyed the awesome bookstore by making it a gift store. Oh well, the sun was shining and there was indeed enough cake the next day to make me forget that disappointment.
saara sihvonen 