Aloittaminen on joskus hauskin osa. Aloittaminen on joskus auttamattoman vaikeaa. Aloittaessa aarrekätköt ovat vielä kaivamatta esiin ja hölmöydet tekemättä.

Olen Saara, 28 vuotta. Olen graafinen suunnittelija. Mulla on mopsi. Mulla on myös parveke, jossa vaihtelevasti kasvaa ja ei kasva asioita. Mulla on ompelukone ja kokoelma lankoja, puikkoja, neppareita, nauhoja, kyniä ja papereita, enkä epäröi käyttää niitä. Eikä mulla ole harmainta aavistustakaan, kuinka aloittaa, saati mitä siitä eteenpäin on luvassa. Jää nähtäväks’, eikö?

Beginning is sometimes the best part. Sometimes beginning is almost a mission impossible. In the beginning the treasure troves are always still buried in deep sand and all the silly mistakes are just waiting to be made.

I’m Saara, 28 years old. I’m a graphic designer. I have a pug. I also have a balcony, which is sometimes a jungle and other times not. I have a sewing machine and a whole stack of thread and yarn, pins, needles, buttons, pens and paper, and I don’t hesitate to use them. And I have absolutely no idea how to begin, let alone what follows next. Remains to be seen, right?